skip to main |
skip to sidebar
Kolmen haaran kainalossa on turvallinen paikka käävän kasvaa.
Nyt on enää monihaarainen, kääpäinen ranka. On hienoa, että kaupunkiympäristössäkin säilytetään tällaisia.
Lapset hautasivat Ada-linnun sammalien alle. Ennen maatumista ehtivät kuitenkin maanpäälliset hajoittajat.
Siinä sitä ihailtiin ja kuvattiin. Kivikin siinä on. Ja kateeksi käy noita kauniita kynsiä.
Häätalon koristelussa oli käytetty valtava määrä valkoisia ruusuja. Niistä oli myös morsiamen kimppu. Kultaa ja valkoista, yksinkertaista ja kaunista.
Komea kivinen portti vei kai jonkinlaisten muistomerkkien äärelle.
Hääauto odottaa pariskuntaa. Yksityisyyden suojaksi jälkikäteen lisätty muutama <3
Pikkuväelle on kirkossa tarjolla kuvakirjoja, muut saavat tyytyä virsikirjoihin.
Lauantaina kuulaassa ja aurinkoisessa syyspäivässä vietettiin ystävän häitä. Vihkiminen tapahtui Nastolan kauniissa puukirkossa.
Pikkukaupungin rauhasta ja luontomaisemista urbaaniin Kampin kauppakeskukseen. Valokuva latistaa. Alas oli pyörryttävän pitkä matka.
Iltakävelyllä pysähdyin ottamaan tämän kuvan muistaaksekseni vielä kotiin palattuani nämä lapsuuden polut ja maisemat.
Syksyn puolukkasatoa. Varvut notkuvat suuria marjoja. Tässä varvussa marjoja oli liki kymmenen.
Tavallinen näky soisessa metsässä, tumma ja upottava suolampi.
Suomuorakas on monista muista orakkaista poiketen kelvoton ruokasieni, mutta näyttää jänskältä.
Kanttarellien löytäminen lokakuussa yllätti. Olivat juuri nousseita kauniita ja nuoria.
Ihanaa käydä metsässä, kun on lapsuudesta tutut paikat. Nostalgiset fiilikset. Eikä ole kaupunkimetsässä hirvikärpäsiäkään.
Ei enää jalka nouse yhtä keveästi kuin ennen.